:: Rovaniemen Telemark-Hiihtäjät - Koukkupolvihiihdon pää-äänenkannattaja ::

 
 
     
 

Tunturihiihdon ydin

”Tunturiin lähdettäessä on varustauduttava hyvin voidakseen menestyksellisesti selviytyä retkestä. Suksien, siteiden ja sauvain on oltava kunnossa. Teräsreunaiset sukset ja kantasiteet ovat varmimmat tunturimaastossa.

Voiteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja voiteita otettava mukaan matkalle, sillä keli vaihtelee helposti korkeussuhteiden ja yllättävien säämuutosten vuoksi.

Vaatetuksen on oltava tuulenpitävää. Laaksoissa ei tarvita tuulitakkia, mutta ylhäällä rinteillä se on välttämätön. Silmien suojelemiseksi häikäisevältä valolta ovat tummat silmälasit tarpeen. Eväslaukku, kompassi ja kartta.

Lisäksi ja ehdottomasti: ei yksin! Sillä, esimerkiksi kaatuminen kovassa vauhdissa ja siitä aiheutunut luunmurtuminen merkitsevät rajattomassa erämaassa hengenmenoa, ellei apua ole saatavilla. Heikkokuntoisten ei ole syytä lähteä nousemaan tunturin huipulle.

Heikkokuntoiset ei myöskään jaksa siitä nauttia. Tavallisen ”demokraatin” on parasta aloittaa kiipeämisensä verkalleen ja kiihkoilematta. Vastustajana ei ole tällä kertaa mikään poliittinen suunta tai ideologia, vaan lahjomaton jykevä luonto. On parempi pyrkiä sen ystäväksi kuin viholliseksi. Sen vuoksi et lähdekään etenemään suorinta tietä, vaan koetat kierrellen ja kaarrellen päästä laelle.

Ja jos olet ”diplomaatti”, voit muutaman hikisen ja viimaisen tunnin kuluttua huudahtaa: minä olen voittaja! Mutta voidaksesi voittosi esimakua maistella jo matkan varrella, pysähdy tuokioksi silloin tällöin - teet sen todennäköisesti kehottamattakin - ja katsahda taaksepäin allasi laajenevaan maisemaan. Saat siten sovinnollisemman mielen ja tunnet enemmän ihmisrakkautta huipulle päästyäsi.

Samalla kun olet voittaja , olet myös nöyrä mies, sillä ihminen ei missään tunne niin selvästi vähäpätöisyyttään kuin väkevän luonnon keskellä.

Huikeata vauhtia kilometrejä pitkää rinnettä tunturihiihtäjät syöksyvät kurujen lumikulhoon.

Jos sinulla on sydän oikealla paikalla, niin et voi olla hiljenemättä hetkiseksi ja tuntematta kiitollisuutta siitä, että Luoja on antanut meille niin ihanan maan ja sinulle tilaisuuden nähdä sen maisemallisen täyttymyksen.

Tunturin laella ei pidä kuitenkaan unohtua pitkäksi aikaa uneksimaan tai vaipua nirvanaan, sillä erittäin kylmä todellisuus on samalla kertaa ankarana vierelläsi. Oikea tunturihiihtäjä sen tietääkin ja kääntää suksensa kärjet pian alamäkeen. Nyt hänellä on edessään tunturihiihdon suurin hekuma, urheilusuoritusten kruunu.

Vihurin viemänä sukset alkavat liukua alaspäin. Vauhti kiihtyy kiihtymistään. Jäisessä keron aallokossa on pystyssä pysyttelemistä, sillä sukset läpättävät kuin lampaan saparo ja kyynelrauhaset täyttävät silmät vedellä.

Ellei hiihtäjä nyt hallitse suksiensa suuntaa ja liikkeitään, niin huonosti käy. Mutta jos hän on valmentautunut yritykseensä, niin hän säilyttää hyvin tasapainonsa ja voi selvällä järjellä todeta, miltä tuntuu, kun sukset kiidättävät miestä 80 km:n tuntinopeudella eteenpäin. Samalla hän kuulee korvissaan lapin sinfonian ihanat sävelet ja tuntee lihastensa vaistomaisen joustannan pysytellessään kiinteässä yhteydessä hangen pinnan kanssa.

Alempana hiihtäjä syöksyy pölyäville rinteille jättäen jälkeensä auringossa värisevän lumiryöpyn. Siinä taitava mies voi piirrellä vaikka nimikirjaimensa tunturin pintaan ja pyräyttää lopuksi huikean pudotuksen kautta kurun pohjaan.

Mieletöntä hurmiota tuottanut lasku on päättynyt ja hiihtäjä istahtaa raukeana voittajana suksiensa pälkäille paahtavaan tunturiaurinkoon. Jäätävä vihuri ei ulotu tänne suunnattomaan lumikulhoon. Elämä on autuasta täällä valkeassa valtakunnassa, valkean tunturin lämmittävässä lumikehdossa.

On luonnollista, että harrastelijahiihtäjä ei voi laskea edellä kuvattua vauhtia alas tunturin laelta. Hänen on oltava varovainen ja tultava luovien alasäin. Vauhdin pyrkiessä liiaksi kiihtymään on parasta kääntää sukset hitaasti vastarinteeseen ja pysähtyä hetkeksi lepuuttamaan nilkkoja ja sääriä, jotka viistolaskussa rasittuvat melkoisesti. ”

Ote teoksesta "Jokaisen miehen kirja" Bruno Selin ja Matti Vihervuori. 1947 Kustannusosakeyhtiö Kivi.

 
 
  -> Takaisin pirttiin