Pallaksen betonipaanat unohtuivat Pallaksen tarjoillessa taivaan tulia / Johanna A.

PALLAKSEN OFFARISESSIO 14.-15.2.2015

Pallas oli jälleen kerran pettämätön, laskemisen ollessa arpapeliä eli kääntyykö suksi vai ei, luonnon aito kauneus astui arvoon suureen. Tällä kertaa luontoäitee oli pieksenyt offarit sellaiseen kuntoon, että vanhallekin konkarille yhdenkin käännöksen onnistuminen toi varmasti suunnatonta onnistumisen riemua. Puuterikenttien odotellessa vielä myöhempää ajankohtaa, Pallas tarjoili puolestaan täyttä aurinkoa kohtuullisella tuulella. Lisäksi taivas loihti poikkeuksellisen värikästä valoshowta maalaten Pallaksen kummut vuoroin oranssin ja violetin värisiksi. Todellista Lapin lumoa ja parasta mielen hoitoa. Väillä näinkin.

11046929_10153274424639734_375543099_n 11047198_10153274424644734_1820138758_n

Perjantaina osa kurssilaisista oli saapunut jo hotelli Pallakselle aloittelemaan viikonlopun rientoja. Samalla kun seurasimme alppihiihdon MM – kisoja, aloitettiin epävirallisesti kurssi Pallaksen tunnelmallisessa baarissa tutustuen toisiimme ja viikonlopun agendaa kertaillen. Mieltä lämmitti erityisesti uusien telluilijoiden määrä ja vanhojen uudelleen ”herääminen” seuran touhuihin.

Lauantai aamuna polkaistiin kurssi käyntiin tuttuun tapaan Hotelli Pallaksen rappusilla yhteiskuvan virittelyn merkeissä. Offarikurssille loppujen lopuksi saapui n. 20 koukkupolvea suurin toivein löytää suksien alle pehmoista, nautinnollista valkoista kultaa. Neljä ryhmää lähti opettajien johdolla kohti tunturia. Jokaisella ryhmällä oli varmasti alkuunsa tekemistä saada sukset edes kääntymään, sillä lumi on joko sementtiä tai korppua, mistä humpsahti kuoren alle, minkä jälkeen sormi saattoikin mennä suuhun……. mitä tässä pitää tehdä :)? Päivän survival taito oli laskea kovaa oikolinjassa, tukka ojossa, pää kylmänä ja lujalla uskolla, että kyllä nuo lankut vielä joskus kääntyy, viimeistään puurajassa…. Telluilijan onneksi vastapainoa haastavalle lumelle tarjosivat hissinousujen ajan aurinko ja tykkylumipuut. Niitä ihaillessa unohtuivat peltiset rinteet ja lukemattomat facepläntit. Ryhmät 1 ja 2 keskittyivät käännös värkkäilyihin pienin tekniikkatipsein ja ryhmät 3-4 laskemisen lisäksi keskittyivät enemmän lumentutkimiseen ja analysointiin. Jostakin Vatikurun pohjalta oli löytynyt jopa puuterilumen tapaista soiroa saaden laskijoiden suuta hymyn suuntaan 🙂

Jälkihiihtoja pideltiin Pallaksen baarissa kertaillen ja muistellen lähinnä päivän mukkuja ja onnistuneita yhtä tai kahta käännöstä. Laatu korvasi määrän. Saunomisen ja illallisen jälkeen Pallaksen Pöllöt esittivät palan Suomen hiihtohistoriaa kaitafilmien muodossa. Pallaksen baarissa oli hymyileviä suita ja hilpeitä ajatuksia vanhojen filmien tarjoillessa osviittaa suksien kääntämisestä nahkamonoin ja pitkin puusuksin. Ilmassa oli suuren hiihtojuhlan tuntua J. Iltaa vauhditti vielä livemusa, mikä antoi sopivaa sykettä suoniin illan jatkoksi.

Sunnuntai aamu Pallaksella valkeni kauniin oranssina koko taivaan mitalla. Hieno aloitus tulevalle tellupäivälle J. Kaikki ryhmät lähtivät muistelemaan hyväksi havaittua käännös tekniikkaa eilisin kokemuksin. Lumen määrä ei ollut eiliseltä lisääntynyt, mutta selvää kehitystä oli vuorokauden aikana tapahtunut. Aitoja onnistumisia ja ilon aiheita oli ilmoilla enemmän kuin auringon säteitä taivaalla. Vaikka Pallas tarjoilikin tällä kertaa haasteellista laskemista etenkin aloitteleville offarilaskijoille, hyvää tässä on se, että kaikenlainen lumi ja lumenpinta tuntuu tämän jälkeen helpolta J. Sinnikäs harjoittelu ja telluilijan tahto lopulta toivat viikonlopun kiitoksen.

Pallas vaikenee mutta vain hetkeksi. Kiitos kaikille koukkupolville, teitte kurssista jälleen ainutlaatuisen.

Rth1