Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2015

Fjäll-telemark 2015

Kauden päätöstapahtuma keräsi Pallaksen lumisille kummuille jälleen mukavan kokoisen ja henkisen telluporukan. Tapahtumaan osallistuneet koukkupolvet olivat tänä vuonna selkeästi miettineet fjäll-telemark –teemaa, sillä lauantai aamuna tapahtuman aloituksessa hotellin rappusilla vilisi hienoja sarkahousuja, telluhameita, runsas variaatio erilaisia norjalaisvillapaitoja, lankkusuksia rotanloukuilla varustettuna ja taisi pari peruukkiakin silmissä vilahtaa sekä silmiä häikäiseviä neonpukuisia ”friistailereita”. Kirjavaa oli siis tunturinvalloittajien porukka ja hyvä niin.

Ilmassa oli havaittavissa myös kevään tuntua ja hehkua. Pallas tarjoili aamupäivällä uhkaavia pilviä telluilijoiden ylle samalla kun Pallaksen Pöllöt hioivat tellukuviolaskua kuntoon koko RTH:n telluporukan voimin. Ilmeisesti Pöllöjen jäätävät päänkäännöt ja sutjakat suksien sivallukset tepsivät sääilmiön muutokseen, sillä saimme hienon pilvipoudan Romanssikahviolle päivän piknik -lounasta varten. Soppa oli maukasta ja se maistui hyvältä vallan mainiossa ruokaseurassa.

Seuranmestaruuskilpailut olivat päivän jännityksen kohde. Rata sijaitsi offarilla, missä laskijalta vaadittiin urheata asennetta, vilkasta mielikuvitusta, annos telluilijan rohkeutta kohtuullisen vaativan hyppyrin ylittämiseen sekä konstia tuomarin lahjomiseen. Osanotto oli kerrassaan runsasta, reilut 20 värikästä suoritusta nähtiin tunturin laidalla. Kaikki suoritukset olivat mieleenpainuvia ja erittäin omaleimaisia. Suorituksen kokonaisuus pukeutumisesta lähtien ratkaisi kukkulan kuningattaren ja kuninkaan. Kisa oli erittäin tasaväkinen. Kisassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, sillä kaikki kisailijat kannustivat toisiaan ja katsomossa tuntui nauru ja huumori olevan valloillaan. Taisi siellä tasaiseen tahtiin myös naurun seasta ”sihahtelun ja poksahtelun” ääniäkin kuulua…

Tällä kertaa naisseuranmestariksi eli kuningattareksi suksitteli rohkealla telluniiauksella, hypyllä ja loppuasennolla Anna Manninen. Miesten kuninkuus piti ratkaista bonuskysymyksellä, sillä näiden kahden neonsankarin Andyn ja Tonyn suoritukset olivat niin tasaväkiset. Voiton vei Fast Tony, Topi Kiljunen super haarahypyllä, saatesanoillaan ja lennokkaalla yleisilmeellään. Kukkulan kuningas ja kuningatar palkittiin Angry Birds –linnuilla.

Pallas helli laskijoitaan keväisellä firnillä ja sopivalla poutapilvi säällä. Tämä päivä oli jälleen kokemuksen arvoinen ja naurun täyteinen. Matka jatkui mäenlaskun jälkeen hotellin ulkoterassille afterille, missä poreileva juoma maistui makoisalta keväisen auringon alla. Tämän jälkeen halukkaille oli tarjolla rantasaunan viihtyisää tunnelmaa. Löylyihin ja raikkaaseen tunturiavantoon oli hyvä päättää onnistunut laskupäivä, mikä lauteiden porinoista päätellen oli ollut erittäin onnistunut.

Sunnuntai-aamun aamupalalla havaittavissa oli mietintää ja ehkä jopa jonkin sorttin apeutta, sillä Pallaksen parkkipaikan liput liuhuivat onnellisina aika tarkalleen vaakatasossa. Laskijan mietityksen aiheeksi jäi miten tuo navakka tuulenvire vaikutti alamäki luikerteluun…. Mitään ei jätetty arvailujen varaan, vaan rohkeasti tellukansa liukui aamujumpan jälkeen kohti hissejä ottamaan vastaan päivän annin.

Ihmeiden aika ei ollut ohi. Kerrankin tuuli oli kyykkykansan ystävä puskien melkoisella voimalla hiihtäjää jopa ylämäkeen. Pallaksen ”satulaan” kivutessa ei tarvinnut kuin avata kädet vaakatasoon purjeeksi ja tuuli hoiti hissinomaisesti ylösmenon. Ikinä ylämäkeen hiihtäminen ei ole ollut näin helppoa. Kevät firnillä laskeminen oli sangen huikeaa hommaa omaa jälkeä piirrellessä Vatikurun pohjalle, missä pala kaunista Pallaksen maisemaa siinsi silmissä samalla kun laskija nautiskeli vauhdin hurmasta liukuen kohti Romanssikahvion hissiä. Oliko tämä se viimeinen lasku vai ….. vielä tekisi mieli … vielä kerta kiellon päälle?

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Vielä viimeinen vilkaisu kohti tunturimaisemaa ennen kotimatkaa. Valkoiset laajat lumikentät kimmelsivät tuhansien timanttien lailla silmän kantamattomiin saaden katsojan mielen kiireettömäksi. Kun hieman lähemmin katsoi pyöreitä lumikumpuja valon ja varjojen vaihdellessa niiden ulkonäköä, sai tunne aikaan maireen hymyn kasvoille sekä ilon ja riemun sydämeen. Kiitos Pallas, Kiitos Fjäll-telemark tapahtumaan osallistuneille!

”Nähdä Pallas ja elää”

Fjäll